Kuvitelmani kivasta pienestä road tripistä romuttuivat jo heti alkuunsa kun lähdettiin ajamaan perjantaiaamuna. Mieto ja kuiva syksy oli kadonnut ja sade vaihteli vuoroin rännän ja lumisateen välillä. Keli oli karmea, etenkin korkeammalla etelässä, jossa nähtiin ensimmäiset lumet maassa... Onneksi Itävallassa oli pakko tähän aikaan vuodesta käyttää talvirenkaita, muuten en ehkä olisi tajunnut käydä ostamassa talvirenkaita ennen reissua! Näkyvyys oli koko matkan ihan surkea, teillä oli paljon liikennettä ja tietöitä (mikä nyt tuntuu olevan Saksan motareiden ikuinen riesa). Kun vihdoin oltiin perille Alexilla, oli myöhäinen ilta ja matka-aikaa oli kulunut 11 tuntia. Mutta ehjinä kuitenkin määränpäässä, joten huomattavasti huonomminkin olisi voinut reissu alkaa!
Lauantaina suunnattiin kisapaikalle, joka olikin erittäin mukava yllätys. Puhdas, hyväkuntoinen keinonurmi, lämmin iso halli ja oikea pikkuravintola buffan sijaan! Ulkona oli kylmää, märkää ja harmaata, joten kunnon lämmin halli oli ihan mahtava yllätys! En olisi uskonut, että Itävallassa on näin tasokkaita agilityhalleja. Paikalla oli porukkaa runsain mitoin ja lähes kaikki kisaajat olivat aussieita. Itseäni ilahdutti erityisesti se, että suurin osa koirista oli työlinjaisia, tai vähintään työpainotteisia sekalinjaisia. Onneksi tunsin muutaman ihmisen, jotka tiesivät kaikki koirat ja niiden sukutaulut, joten olin hyvin informoitu siitä, että kuka on kuka ja mistä. Itävaltalaisia koiria oli toki paljon paikalla (mm. Mi Sombra -ja Let's Talk About-kasvattajilta), saksalaisilta kasvattajilta olevia koiria ja muilta työlinjaisilta eurooppalaisilta kasvattajilta. Myös useita tuontikoiria rapakon takaa (niin Kanadasta kuin Yhdysvalloista) oli edustettuna.
 |
| Istuma-ja tavaratilaa oli runsaasti |
 |
| Hallin pohja oli hyvä ja radalle oli runsaasti tilaa |
Tässä pari videota viikonlopun kisoista (kaksi ekaa gambler open, vika agility novice)
Sunnuntain kisat menivät aika lailla samalla tavalla, mutta nyt ei onnistuttu elite-luokassa tekemään Q-tuloksia. Eliten gamblet olivat vaan liian hankalia irtoamisia, ja hyppyradoilla tiputettiin harmillisia rimoja, vaikka ajat olivatkin tosi kovia. ASCA kisoissa Wicca hyppää 50 cm hyppyjä, joka johtaa kovempaan vauhtiin ja huolimattomuuteen hyppäämisessä. Wicca tuntuu tiputtavan aina enemmän rimoja kun hypitään matalampia rimoja... Vaikka kisat eivät menneet meidän osalta ehkä niin hyvin kuin olisin toivonut, oli silti kiva huomata että oltiin ehdottomasti nopeimpien sarjassa ja oma pää piti kisatilanteessa hyvin. En antanut Wiccan sikailla kontakteilla tai lähdöissä, ja rimoja tippui ainakin viime ASCA kisoja vähemmän!
 |
| Wiccan Q-nauhat |
Sunnuntaina kisojen jälkeen lähdin ajelemaan Nina Krammerin luokse (kennel Mi Sombra) katsomaan koiranpentuja. Hänellä oli kaksi pentueellista kotona 3,5-viikkoiset Nilan pennut sekä 6,5 viikkoiset Brixin pennut <3 Siellä meni rattoisasti muutama tunti koiranpentuja syliteltäessä ja koirista ja kasvattamisesta jutellessa. Etenkin Brixin ja Rangon pennut sulattivat sydämen täysin, en malttaisi millään odottaa omia koiranpentuja... Nina kutsui minut vielä seuraavaksi aamuksi paimentamaan heille, joten kotiinlähtö sai odottaa. Ninalla oli omat lampaat parin kilometrin päässä vuokratulla pellolla, jossa päästiin paimentamaan Taikan ja Wiccan kanssa. Lisäksi Nina työskenteli Cinnerin, Rangon, Brixin, Tripin ja uuden USA-tuontipentunsa kanssa.
 |
| Wicca & Ninan Rango-uros, huomatkaa Wiccan rakastunut ilme... |
Lopuksi vielä muutama action-kuva kisoista, kuvaaja Luca Turano:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti