Viivin pentuprojekti alkoi!

Viivillä alkoi tosiaan kauan odotettu juoksu ti 10.04. Sunnuntaina Viivin omistaja Tiina toi Viivin meille, ja maanantaina käytiin ottamassa ensimmäinen progesteronitesti, joka näytti vielä aika matalia lukuja. Uusittiin se torstaina, ja sovittiin vielä kolmas sunnuntaille. Progetestit näyttivät seuraavia arvoja:

Ma 16.4 0,4
To 19.04 1,85
Su 22.04 13,2

Viivi oli jo torstaina näyttänyt siltä, että olisi valmis astutettavaksi, ja LH-piikki sillä oli varmaankin perjantaina, jonka jälkeen progearvot lähtivät nousemaan hyvin nopeasti. Olin hieman huolissani perjantaina, että eihän sunnuntaihin odottaminen voisi tehdä sitä, että missattaisiin paras astutushetki... Jäätiin kuitenkin odottelemaan vielä sunnuntain tuloksia, mutta olin pakannut tavarat valmiiksi että voitaisiin tarvittaessa lähteä samantien tulosten tullessa Savonlinnaan astutusreissulle. Kun proge olikin jo näin korkea, niin lähdettiin heti puolenpäin aikaan matkaan, ja oltiin Savonlinnassa puoli viiden maissa. Matkaan lähti Viivin seuraksi myös Taika, Wicca sai puolestaan mennä viettämään Annelle laatuaikaa velipuoli Jedin ja Leia-tyttären kanssa.

Ajettiin suoraan Merjan ja Riffin luokse, ja treffattiin heidän lähellä olevalla kentällä. Viivi oli oikein suostuvainen astutushommiin, ja ei mennyt montaa minuuttia kun koirat olivat nalkissa. Astutus siis onnistui erittäin helposti ja vaivattomasti, erittäin luonnollisesti ja avustettin ainoastaan pitämällä koiria aloillaan kun olivat jonkin aikaa toisissaan kiinni. Juteltiin Merjan kanssa vielä tovi Riffistä ja sen suvusta, ja kerkesin ihailla Riffiä livenä. Viivi ei ollut astumisen jälkeen enää ollenkaan innostunut pojasta, ja yhteiskuvista ei valitettavasti tulla kovin tyylikkäitä. Ympäristökään ei oikein sopinut koirien kuvaamiseen...

Riffi ja Viivi astutuksen jälkeen

Jäätiin vielä yöksi hotelliin Savonlinnaan, jospa oltaisiin saatu maanantaina toinen astuminen. Savonlinna oli oikein ihana pieni kaupunki, ja hotellimme oli sattumalta aivan ihanien lenkkimaastojen äärellä! Illalla treffattiin vielä yhtä aussietuttua ja käytiin yhteislenkillä, ja loppuilta toivuttiin päivän jännityksestä hotellihuoneessamme. Koirat olivat oikein rauhassa yön yli, ja muutenkin tosi helppoja matkaseuralaisia. Viivi on ollut oikein ihana hoidokki, kiltti ja kuuliainen, helppo ja vaivaton. Se on solahtanut aina laumaamme täysin vaivattomasti, ja olen voinut ottaa sitä kaikille kimppalenkeille ja kaikenlaisiin eri paikkoihin huoletta mukaan! Maanantaina tapettiin aikaa Savonlinnassa Merjan ollessa päivän töissä. Käytiin tutustumassa pieniin asuttamattomiin saariin, kierreltiin kaupungissa ja käytiin kurkkimassa paikallisia nähtävyyksiä.

Iltapäivällä käytiin treffaamassa Riffiä tokan kerran. Nyt Viivi oli selvästi vähemmän innostunut lastentekopuuhista, ja murisi ja väisti Riffin astutusyrityksiä. Riffi oli oikein kohtelias, ja leikitti Viiviä aikansa, mutta todettiin että paras astutuspäivä taisi olla jo ohi ja progesteronitasot olivat mitä todennäköisemmin jo liian korkeat. Nartut yleensä osaavat itse säädellä aika hyvin astumistaan, ja jos narttu ei päästä enää selkään niin tiinehtymisaika on varmaankin mennyt jo ohi. Lähdettiin ajelemaan illalla Helsinkiin takaisin, ja Viivi pääsi suureksi onnekseen takaisin omaan kotiinsa. Nyt jäädään vain odottelemaan, kantoiko reissumme hedelmää! Viiville on varattu ensi viikolle herpes-rokotus ja toukokuun puolivälin tienoilla käydään ultrassa!

Reissukoirat Viivi & Taika

Kaikenlaisia kuulumisia; terveyttä, kasvatusta yms

Mistäs sitä aloitettaisiin, paljon on taas kuulumisia päivitettävänä, hyviä ja huonoja tottakai.

Aloitetaan niistä ikävistä, eli Wiccan selkäkuvista. Tosiaan viime viikolla otettiin Wiccan etujalan ontuman tutkimisen yhteydessä myös viralliset selkäkuvat. Halusin nähdä, että eihän olisi spondyloosaa tms. Lonkkakuvien yhteydessä otettiin aikanaan ihan ortopedin kanssa selkäkuva, jonka hän arvioi terveeksi ja en silloin vielä tajunnut, että Kennelliitto näitä arvioi myös virallisesti. Toki olin kuullut, että eivät nämä epäviralliset selkäarviot ole pitäneet aina paikkaansa, mutta luotin ortopedin näkemykseen. Nyt uusintakuvat näyttivät myös kuvanneen eläinlääkärin mielestä täysin moitteettomilta, joten oli erittäin ikävä yllätys kun Kennelliiton lausunto oli muuta mieltä:

LTV1
VA0
SP0

Tulokset tulivat lauantaina, ja päivä meni siinä pettymystä ja kyyneliä niellessä. Minulla onkin sairas koira! Entä jos se oireilee selkäänsä? Pitäisikö lopettaa agility? Voiko sitä enää käyttää jalostukseen? Ensijärkytyksen hälvettyä alkoi onneksi järki voittaa, LTV1 on todella pieni muutos, eikä nykytutkimuksen valossa pitäisi aiheuttaa koiralle oireita. Lisäksi kun Wiccan muutosta ei ollut kaksi eläinlääkäriä edes huomannut, ei muutos voi olla kovin paha. Eikä se näyttäisi periyttäneen sitä ainakaan neljälle kuvatulle pennulleen. Toki tilannetta vähän mutkistaa se, että Wiccan seuraavaksi sulhoksi on jo sovittu Itävallassa asuva uros, ja LTV-muutoksen omaavaa suositellaan käytettäväksi vain LTV0-koiran kanssa. Eikä näitä lausuta kuin Suomessa. Noh, katsellaan ensin Wiccan loppujen pentujen selkätulokset, ja sitten mietitään mitä tehdään. Pari varaurosta Suomesta on toki mielessä, ja Kennelliiton taholta voisi selvittää arvostelevatko he ulkomaisia röntgenkuvia...

Muissa kasvatusuutisissa kuuluu taas erinomaista. Viivi aloitti juoksunsa tänään! Tämä tarkoittaa meille pientä road trippiä toivottavasti ensi viikon viikonloppuna. Seuraillaan kuitenkin ensi viikolla Viivin juoksujen edistymistä. Tottakai juoksut osuivat juuri minun kannalta mahdollisimman huonoon ajankohtaan, opinnot ovat tältä keväältä loppusuoralla ja seuraavat kaksi viikkoa ovat hyvin kiireisiä kun pitäisi esitellä gradun tutkimussuunnitelmaa, viimeistellä kaikki esseet ja käydä tekemässä muutama tentti. Noh, sentään tällä kertaa ei tarvitse ulkomaille asti lähteä astutusreissulle!

Kaunis Viivi <3

Sairastuvalta päivää

Huoh, saikku-uutiset jatkuvat. Miten voikaan olla, että kaksi koiraa onnistuvat telomaan itseään tismalleen samaan aikaa? Nyt kun Maarukin lähti pari viikkoa sitten uuteen kotiin, niin mulla ei ole edes varakoiraa jonka kanssa treenata...

Aloitetaan Wiccasta. Wicca alkoi ehkä kuukausi takaperin ontua vasenta etujalkaansa agilitytreenien jälkeisenä iltana. Se oli tullut aika rytinällä puomilta alas treeneissä, joten en ajatellut asiaa sen kummemmin kun ontuma oli seuraavana päivänä kadonnut. Noh, pari viikkoa treenailtiin normaalisti, kunnes kaksi viikkoa sitten kouluttajatreenien jälkeen se taas ontui ihan reippaasti. Huolestuin, ja pidettiin seuraava viikko taukoa agilitysta. Muussa arjessa ontumista en huomannut. Noh, viime viikon keskiviikkona olin aamulla treenaamassa Taikaa, ja annoin Wiccan tehdä pikkaisen siivekkeen kiertoa ja pari pysäytyspuomia. Eli tosi tosi kevyesti tehtiin kuitenkin. Ja taas se ontui kotona levon jälkeen. Nyt huolestuin toden teolla, ja varasin Mevettiin ajan pääsiäisen jälkeiselle tiistaille. Pääsiäinen otettiin sitten tosi rauhallisesti, peruttiin agilitykisat ja lenkkeiltiin lähinnä koirakavereiden kanssa.

Eilen mentiin Mevettiin tutkimaan tassua. Ajattelin myös, että jos kerran otetaan röntgenkuvia, niin voisi ottaa Wiccasta viralliset selkäkuvatkin. On ollut suunnitelmissa tutkia selkä virallisesti, ja tietenkin olin huolissani, että voisiko ontuminen liittyä selkään jotekin, spondari kummitteli takaraivossa. Eläinlääkäri käänteli ja väänteli tassuja, mutta mitään selkeää kipupistettä ei löytynyt. Selkä aristi kuitenkin selvästi painelua, mutta sen verran takaa että ei ehkä vaikuttaisi etutassuun... Noh, rauhoituspiikkiä takapuoleen ja sitten odoteltiin, että Wicca nukahtaisi. Wicca tarvitsi vielä ekstra-annoksen rauhoittavaa, ennenkuin simahti, ja silloinkin ei nukkunut ihan täysin, vaan koitti heräillä. Saatiin kuitenkin ihan hyvin kuvat räpsittyä. Selkä näytti siistiltä, kyynärpäät näyttivät hyviltä, samoin lonkat ja tassut. Vasemmassa olkapäässä oli pientä kalkkeutumaa, joka saattaisi olla pehmytkudosvaurio. Eläinlääkärin neuvo oli, että pari viikkoa lepoa, kevyttä liikuntaa ja sitten asteittain paluuta arkeen. Jos ontuma ei mene ohi, niin sitten olkapäätä voisi tutkia ultraäänitutkimuksella enemmän. Ei kuitenkaan mitään selkeitä löydöksiä, jotka selittäisivät ontumista. Jäädään odottelemaan Kennelliiton virallista arviota selästä.

Sitten oli vielä Taika. Torstaina juuri ennen pääsiäistä huomasin, että Taikalla oli verta suussa. Noh, tarkempi tutkiminen paljasti, että Taika oli onnistunut lohkaisemaan hampaansa, ja veri oli hyytynyt hampaan päälle. Eikä mikä tahansa hammas, vaan tietenkin koko suun isoin poskihammas, alaleuan M1. Pikainen konsultaatio eläinlääkäriystäväni Emmin kanssa paljasti, että missään ei ole päivystävää hammaslääkäriä pääsiäisenä, joten tämä sai suosiolla jäädä odottamaan ensi viikkoon. Soitin Mevettiin jo ajanvarauksen, ja varattiin hampaanpoisto perjantaille. Tarkempi hampaan syynäys kuitenkin osoitti, että se ei ollut kovin pahasti rikki, joten voisi olla mahdollista hoitaa sitä muutenkin kuin poistamalla. Veikkolassa on hammashuoltoon erikoistunut klinikka Anident, jonne soitin sitten heti kun se aukesi tiistaina, ja saatiin seuraavalle päivälle jo tsekkausaika!

Tänään ajettiin sitten Anidenttiin Taikan kanssa. Klinikka oli todella viihtyisä ja henkilökunta ihan super mukavia, todella mieluisa kokemus oli ainakin minulle! Lääkäri katsoi ensin läpi Taikan yleisvoinnin, ja sitten kurkkasi suuhun. Todettiin, että Taika tarvitsee rauhoittaa tarkempaa tutkimusta varten ja samalla otetaan hampaista röntgenkuvat. Kuvat paljastivat, että Taikalla oli useammassa hampaassa pienet lohkeamat (M1 molemmilta puolilta alaleukaa ja yksi I1). Onneksi lohkeamat eivät olleet pahoja, joten riitti että terävät murtumalinjat pyöristettiin ja hiontapinnat päällystettiin kiillesidosmuovilla, jonka pitäisi suojata niitä. Samalla hmapaat putsattiin ja nähtiin myös, että onko Taikan puuttuva p4 puhkeamaton hammas vai kokonaan puuttuva. Onneksi se puuttui kokonaan, joten sen ei pitäisi koskaan vaivata, toisin kuin puhkeamaton hammas voisi tulevaisuudessa häiritä. Pari päivää nyt pitäisi malttaa lepäillä, ja sitten voidaan taas jatkaa normaalielämäämme.

Toivotaan nyt, ettei tarvisi kuluttaa luottokorttia ja lähetellä vakuutuksiin hakemuksia taas vähään aikaan...!